Luigi kirjoitti: ↑30.12.2022 08:51...Hieman on säväyttävä kokemus, kun lihaa leikataan ja tuntee veitsen viillot. Onneksi oli nopea kirurgi ja pari viimeistä vetoa jäljellä.
Tästäkin löytyy minulta tarina. Kaaduin 2014 jäisellä pihalla ja en tiedä tuliko sen takia, vai muusta syystä, reilu kananmunan kokoinen paise häntäluun tyveen. "Minähän en lääkäriin mene!" -asenteella kasvattelin sitä ensin kotona pari viikkoa, sitten päivystykseen kun itku tuli pelkästä hereillä olemisesta.
Oli mätinyt pahasti ja häntäluun rustossa asti = ei puudu. Sinä iltana meni yksi sairaalasänky pas2, kun käsillä väänsin ne laidat sinne alle solmuun. Tuntui "pikkuisen" kun kaapivat mätää pois ja viiltelivät auki. 7-8cm oli syvyyttä kuulemma.
Seuraavana päivänä hoitaja, aivan hirveä sellanen. Semmonen mököttävä sitruunan syönyt ämmä, levittimellä repi sen haavan niin auki, että vuoti verta sen jälkeen. Ja taas sai avata äänihuulia ja kyynelkanavia.
Sitten paikalliselle arvausasemalle, kaksi viikkoa joka päivä haavanhoitoa. Ensimmäisellä käynnillä kun näin, minkä näköinen hoitaja minut kutsui, niin ajattelin että tästä ei tule hevon paskaakaan. Semmonen, vahvahkosti hieman levinneesti meikannut, ehkä 50v alkkiksen näköinen hoitsu.
Mutta kuinka ollakkaan kun siinä makasin perse paljaana hoitosängyllä ja kysyin "sano kun aloitat, niin puren tyynyä", hän vastasi "se on tehty jo! Voit nousta ja pukea.". Oli aivan jäätävän hyvä hoitaja! Kertaakaan en huomannut yhtään mitään tuon mädänpoiston ja bakteerinauhan vaihdon aikana. Kävi sitten myöhemmin ilmi, että tämä kyseinen hoitsu oli ensimmäiset 15 vuotta terveydenhuollon työurastaan ollut kirurgin apulaisena, juuri haavojen hoidossa ja sitomisessa. Siellä kuulemma oppi hyvin.
Minkä huollan, sen korjaan...