Välillä sitä vaan on ihan nollat naamalla. Eilen tulin töistä ja norkoilin jääkaapista jotain päivällistä. Katselin, että jaa olisi uunimakkaraa ja kattilassa perunamuussia. Toista kauhallista kun laitoin "perunamuussia" lautaselle, niin aloin ihmetellä, että miten se on niin vaaleaa ja rakeista. No ehkä siksi kun lapioin lautaselle makkaran kaveriksi riisipuuroa.
Jokunen vuosi sitten yhdellä laitoksella olin vähän viime tipassa laitosruokalassa ja katsoin ruokalistasta, että lihapullapäivä. Olivat vitriinistä jo valot sammuttaneet, mutta evästä siellä vielä oli. Katsoin että lihapullat oli vissiin loppuneet ja olivat tehneet jatkoksi jauhelihakastiketta. Sitä siinä vetelin perunoiden päälle kun jännä tuoksu iski nenään. Hernekeittoahan se olikin.. Pohdittiin siinä sitten kassatädin kanssa että ottaako se multa täyden lounaan hinnan vai keittolounaan.. Päädyin maksamaan keittolounaasta.
Joskus vaan kun ajatus on jossain ihan muualla, niin aistit ei oikein juttele pääkoppaan eikä pääkään prosessoi ihan täysillä.
Taannoin pari työkaveria veti kanssa hyvät kun oltiin kanssa luonaalla ja itse jälkiruuaksi marjakiisseliä haettuani ihmettelin kun parilla kaverilla oli jotain vaaleaa rahkantapaista marjakiisselin seassa. Piti sitten kysyä, että mitäs tuo on kun en itse huomannut moista. Toinen kaveri siinä sitten totesi lusikka suussa, että taitaa olla munavoita... Oli yhdistetty jälkiruoka- ja leipäpöytä niin olivat sujuvasti pöydällä peräkkäin. Toinen jätti syömättä, mutta toinen veti sitten täyden jälkiruokakipollisen marjakiisselin ja munavoin yhdistelmää
Kääpiöitä oli kahdeksan ja kahdeksas heistä oli Hullu.
Sheivaa mun dekkii.