Kun nurkissa olisi käyttökelpoisia käytettyjä osia, tuntuu kovin epäekologiselta ostaa uusia. Ostin kuitenkin.
Jotenkin vahingossa päädyin etelänaapurissa sijaitsevan osakaupan sivuille. Iskarin ja navan väliin tulevat raudat alapalloineen, tukivarret, jakohihna ja kiristinlaakeri sekä vaihteiston takakannake kotiin kannettuna 80 €. Jakopään kulutusosat ja se kannake oli pakko kuitenkin hankkia. Oli aika houkuttelevaa napata alustanosat siinä samalla sen sijaan että käyttäisi aikaa käytettyjen siistimiseen. Saanko synninpäästön?
Samaan aikaan tallikaverin autoon halvin löytö alatukivarren puslia oli 80 €/kpl. Ei nyt lottovoittajaolo mutta pieni raha-arpavoittajafiilis kuitenkin kun näitä vertailen.
Tämä Y10 muuten on nyt taas mun. Tyttö päätti luopua projektista. Ei enää kiinnostanut. Kipuilu projektista luopumisen suhteen tuli erityisesti siitä, että hän oli jo tehnyt paljon auton eteen. Nyt se työ meni häneltä hukkaan kun projekti jäi kesken. Arvostan ratkaisua, että onnistuu luopumaan projektista mikä ei enää kiinnosta. Ehkäpä tämä oli myös liian suuri lapsen ensimmäiseksi projektiksi. Muihin autoihin kohdistuneet huoltotyöt, mitä hän on tehnyt, ovat ehkä parempaa mittakaavaa lapselle.
Minä taasen en kai osaa enää hävittää tuota nyt kun sain kerran luovuttamani tapauksen takaisin.