Tipo 1.4 i.e. 1992 pelastus ja jatkotoimenpiteet
Lähetetty: 08.07.2019 01:47
Moi,
Nettiautoon oli ilmestynyt vanhakoppainen Tipo, ajettu 241000km, samassa perheessä koko ikänsä, lommoja ja naarmuja, sekä kauhtunut maalipinta. Plussana 8kpl orkkispeltivanteita, ehjä sisusta joka tosin paskainen ja myyjän puhelimessa hehkuttama ruosteettomuus korissa. Nämähän olivat jo uutena myydessä ruosteessa kaikki ja tuuli on vienyt 99% suomen MK1 Tipojen kannasta. Jakopää ja kansiremontti oli tehty 2016 ja molemmat rengassarjat olivat "uudehkot"...oli oli. Leimaakin olisi 02/2020 saakka.
Mallina oli se halvin ja karvalakein 1.4 Mono-Point-Injection eli i.e.
Sovittiin, että perjantaina tulen illalla klo 23:30 juna-asemalle Rovaniemelle ja ostan auton pois. Puhelimessa tingattiin hinnaksi 260€ lähtöhinnan ollessa 400€. Junalippu maksoi 67€ ja eikun perjantaita odottelemaan.
Perjantai koitti aamulla Tampereella 06:30. Ajelin töihin Helsinkiin ja sieltä Tuusulan ja hyvinkään kautta kotiin. 17:00 lähtisi IC27 kohti Rovaniemeä. Pomppasin Semaforin, A-oluen ja Jack Danielsin kautta istumapaikalle vaunun yläkertaan ja yritin nukkua. Onneksi suomalainen mies on kovaääninen ja humalassa, eikä anna kenenkään nukkua missään kunnes itse sammuu. Konduktöörin kanssa konsultoin näiden henkilöiden polttamisesta ja junasta poistamisesta pikkuhiljaa maisemaan ripotellen. Konduktöörinkin mielestä ideassa oli selvää potentiaalia, mutta päädyimme siihen tulokseen että parinkymmenen öyhöttäjän polttaminen olisi useimpien oikeusasteiden mielestä murha. Jätettiin henkiin. En nukkunut koko matkan aikana yhtään...
Sateinen Rovaniemi koitti 23.48, koska suomessa junat eivät kulje ajallaan minnekään koskaan.
Sieltä matka jatkui myyjäporukan tallille. Asemalta noutamaan oli arvottu jonkun tyttöystävä, joka ajoi mustalla BMW:llä noin vartin matkan asemalta Tipon luokse.
Siellä oli lisää tätä samaa lajia, jota oli junassakin. Päätin etten polta heitäkään nyt sitten, ainakaan ennen kuin saan varmenteen.
Oikeasti porukka oli mukavata ja koirakin osallistui kaupantekoon.
Siirrettiin kauppasummaa, ostetiin vaikuutuksia ja rekisteröitiin minun nimiin ja istahdin Tipooni, nollasin trippimittarin ja päräytin käyntiin.
"Öljynpainevalo sammuu kun antaa kierroksia!" Kiitin neuvosta ja totesin, että jos tämä pakoputki kestää kasassa Tampereelle saakka, niin se on ihme. Lähdin liikkeelle noin klo 01:00, tankkasin auton täyteen ja laiton navigaattoriin osoitteeksi ABC Heinolankaari Kokkola. Siellä olisi tarkoitus tavata vertaistukihenkilöitä, eli muita Fiat-harrastajia.
Alla kuvia kaupantekopäivältä:
Aika komea!
51kW tehopakkaus.
Lommon näkee jos katsoo silmällä. Ensimmäisen omistajan saavutuksia 90+ vuoden ikäisenä.
Siistiä sisustaa.
Sisustakuva
Ohjastajan paikka.
Tällainen Tipo on kyllä hyvä ajaa, moni nykyauton suunnittelija voisi käydä ajamassa tällaisen varttimiljoonan ajetun Tipon, jossa on HiFly-merkkiset renkaat alla. Menee suoraan ja tuntuma tapahtumiin alustassa on hieno ja välitön.
Ensimmäinen tauko osui Iin Shellille, joka on 24h auki. Kello oli tässä kohtaa kai jotain reilu kolme tai neljä, en muista.
Alla kuva aamiaisen äärestä. Viereisessä pöydässä oli poliiseja ja pyysin heitäkin tarkkailemaan, että kukaan ei naarmuta Fiatiani.
Matka jatkuu kohti Kokkola/Kokkobytä.
Alla kuva saapumisesta Kokkolaan Heinolankaaren ABC:lle.
Pakoputken ääni voimistui jokaisessa liikenneympyrässä, päätin ottaa ne hiukan hitaammin jatkossa.
Ohjastajan ympäristö on selkeä ja hyvätapainen.
Kokkolasta matka jatkui tällä porukalla, lukuunottamatta VAG-konsernin rakennelmaa sekä mustaa Punto Evoa, joka oli jonkun paikallisen.
Spiderin omistaja esitti pyynnön, että pidetään marssivauhti Seinäjoelle saakka noin 80km/h.
Perillä Seinäjoella oltiin 10:09, eli seksikkäästi myöhässä hiukan.
Ohessa pari kuvaa tapahtumapaikalta.
Katsastettu auto parkissa.
Tässä kohtaa oli pakko myöntää, että alkoi väsyttää. Olin ollut hereillä noin 30 tuntia, josta Tipon ratissa sellaisen 15 tuntia. Ensin 2018-mallisen ja junasiirtymän jälkeen 1992-mallisen. Imin kahvia sellaisella voimalla, että sillä olisi saanut moottorin pakoputken kautta käyntiin. En kokeillut kuitenkaan onnistuisiko se. Vedin keuhkoon pari palaa grillimakkaraa ja yhden keksin ja aloin kehitellä selitystä miksen jää tapahtuman kuin muutamaksi tunniksi. Selitys hyväksyttiin. Näytin myös kuulemma väsyneemmältä kuin normaalisti, eli melko väsyneeltä.
Täräytin Tipon tulille ja jatkoin matkaa kohti kotitallia ja Tamperetta. Helle alkoi kiusamaan ja se tuppasi ramaisemaan. Energiajuoman ja huonon musiikin voimalla matka kuitenkin jatkui vääjämättä kohti määränpäätä. Navigaattorin mukaan olisi Tampereella noin klo 15:30.
Ratikkatyömaakin voi näyttää ihanalta, kun on ajanut 27-vuotiaalla Fiatilla Rovaniemeltä kotiin ilman yöunia.
Parkkeerasin Tipon kotitalon viereen ja kävin ostamassa terassille hyvin ansaitun oluen. Täytyy sanoa, että siinä olutta siemaillessa ja hankintaani ihaillessa kävi mielessä, että olikohan tässä yhtään mitään järkeä hakea tuollaista Rovaniemeltä? Aika näyttää. Epäilijöitä oli terassillakin jo useita...
On se hieno!
Nettiautoon oli ilmestynyt vanhakoppainen Tipo, ajettu 241000km, samassa perheessä koko ikänsä, lommoja ja naarmuja, sekä kauhtunut maalipinta. Plussana 8kpl orkkispeltivanteita, ehjä sisusta joka tosin paskainen ja myyjän puhelimessa hehkuttama ruosteettomuus korissa. Nämähän olivat jo uutena myydessä ruosteessa kaikki ja tuuli on vienyt 99% suomen MK1 Tipojen kannasta. Jakopää ja kansiremontti oli tehty 2016 ja molemmat rengassarjat olivat "uudehkot"...oli oli. Leimaakin olisi 02/2020 saakka.
Mallina oli se halvin ja karvalakein 1.4 Mono-Point-Injection eli i.e.
Sovittiin, että perjantaina tulen illalla klo 23:30 juna-asemalle Rovaniemelle ja ostan auton pois. Puhelimessa tingattiin hinnaksi 260€ lähtöhinnan ollessa 400€. Junalippu maksoi 67€ ja eikun perjantaita odottelemaan.
Perjantai koitti aamulla Tampereella 06:30. Ajelin töihin Helsinkiin ja sieltä Tuusulan ja hyvinkään kautta kotiin. 17:00 lähtisi IC27 kohti Rovaniemeä. Pomppasin Semaforin, A-oluen ja Jack Danielsin kautta istumapaikalle vaunun yläkertaan ja yritin nukkua. Onneksi suomalainen mies on kovaääninen ja humalassa, eikä anna kenenkään nukkua missään kunnes itse sammuu. Konduktöörin kanssa konsultoin näiden henkilöiden polttamisesta ja junasta poistamisesta pikkuhiljaa maisemaan ripotellen. Konduktöörinkin mielestä ideassa oli selvää potentiaalia, mutta päädyimme siihen tulokseen että parinkymmenen öyhöttäjän polttaminen olisi useimpien oikeusasteiden mielestä murha. Jätettiin henkiin. En nukkunut koko matkan aikana yhtään...
Sateinen Rovaniemi koitti 23.48, koska suomessa junat eivät kulje ajallaan minnekään koskaan.
Sieltä matka jatkui myyjäporukan tallille. Asemalta noutamaan oli arvottu jonkun tyttöystävä, joka ajoi mustalla BMW:llä noin vartin matkan asemalta Tipon luokse.
Siellä oli lisää tätä samaa lajia, jota oli junassakin. Päätin etten polta heitäkään nyt sitten, ainakaan ennen kuin saan varmenteen.
Oikeasti porukka oli mukavata ja koirakin osallistui kaupantekoon.
Siirrettiin kauppasummaa, ostetiin vaikuutuksia ja rekisteröitiin minun nimiin ja istahdin Tipooni, nollasin trippimittarin ja päräytin käyntiin.
"Öljynpainevalo sammuu kun antaa kierroksia!" Kiitin neuvosta ja totesin, että jos tämä pakoputki kestää kasassa Tampereelle saakka, niin se on ihme. Lähdin liikkeelle noin klo 01:00, tankkasin auton täyteen ja laiton navigaattoriin osoitteeksi ABC Heinolankaari Kokkola. Siellä olisi tarkoitus tavata vertaistukihenkilöitä, eli muita Fiat-harrastajia.
Alla kuvia kaupantekopäivältä:
Aika komea!
51kW tehopakkaus.
Lommon näkee jos katsoo silmällä. Ensimmäisen omistajan saavutuksia 90+ vuoden ikäisenä.
Siistiä sisustaa.
Sisustakuva
Ohjastajan paikka.
Tällainen Tipo on kyllä hyvä ajaa, moni nykyauton suunnittelija voisi käydä ajamassa tällaisen varttimiljoonan ajetun Tipon, jossa on HiFly-merkkiset renkaat alla. Menee suoraan ja tuntuma tapahtumiin alustassa on hieno ja välitön.
Ensimmäinen tauko osui Iin Shellille, joka on 24h auki. Kello oli tässä kohtaa kai jotain reilu kolme tai neljä, en muista.
Alla kuva aamiaisen äärestä. Viereisessä pöydässä oli poliiseja ja pyysin heitäkin tarkkailemaan, että kukaan ei naarmuta Fiatiani.
Matka jatkuu kohti Kokkola/Kokkobytä.
Alla kuva saapumisesta Kokkolaan Heinolankaaren ABC:lle.
Pakoputken ääni voimistui jokaisessa liikenneympyrässä, päätin ottaa ne hiukan hitaammin jatkossa.
Ohjastajan ympäristö on selkeä ja hyvätapainen.
Kokkolasta matka jatkui tällä porukalla, lukuunottamatta VAG-konsernin rakennelmaa sekä mustaa Punto Evoa, joka oli jonkun paikallisen.
Spiderin omistaja esitti pyynnön, että pidetään marssivauhti Seinäjoelle saakka noin 80km/h.
Perillä Seinäjoella oltiin 10:09, eli seksikkäästi myöhässä hiukan.
Ohessa pari kuvaa tapahtumapaikalta.
Katsastettu auto parkissa.
Tässä kohtaa oli pakko myöntää, että alkoi väsyttää. Olin ollut hereillä noin 30 tuntia, josta Tipon ratissa sellaisen 15 tuntia. Ensin 2018-mallisen ja junasiirtymän jälkeen 1992-mallisen. Imin kahvia sellaisella voimalla, että sillä olisi saanut moottorin pakoputken kautta käyntiin. En kokeillut kuitenkaan onnistuisiko se. Vedin keuhkoon pari palaa grillimakkaraa ja yhden keksin ja aloin kehitellä selitystä miksen jää tapahtuman kuin muutamaksi tunniksi. Selitys hyväksyttiin. Näytin myös kuulemma väsyneemmältä kuin normaalisti, eli melko väsyneeltä.
Täräytin Tipon tulille ja jatkoin matkaa kohti kotitallia ja Tamperetta. Helle alkoi kiusamaan ja se tuppasi ramaisemaan. Energiajuoman ja huonon musiikin voimalla matka kuitenkin jatkui vääjämättä kohti määränpäätä. Navigaattorin mukaan olisi Tampereella noin klo 15:30.
Ratikkatyömaakin voi näyttää ihanalta, kun on ajanut 27-vuotiaalla Fiatilla Rovaniemeltä kotiin ilman yöunia.
Parkkeerasin Tipon kotitalon viereen ja kävin ostamassa terassille hyvin ansaitun oluen. Täytyy sanoa, että siinä olutta siemaillessa ja hankintaani ihaillessa kävi mielessä, että olikohan tässä yhtään mitään järkeä hakea tuollaista Rovaniemeltä? Aika näyttää. Epäilijöitä oli terassillakin jo useita...
On se hieno!