Ciao! Tulen Vehosta
Lähetetty: 04.12.2016 23:27
Ciao! Tulen Vehosta - Fiat Uno Turbo 1988.
Ensiksi muutama sana projekteista yleensä. Tietenkin jokainen tekee tyylillään, taidoillaan ja budjetillaan, mutta jotenkin on tämä projektiosasto kyllä menettänyt kiinnostavuuttaan ainakin minun silmissä. Onko ne kiinnostavat projekti tosiaan loppuneet vai menneet muihin yhteisöihin, facebookiin ja kerholehteen, en tiedä. En meinannut tästä autosta mitään projektia kirjoittaa "pitäkää tunkkinne" henkeen, mutta pyörsin päätökseni kun pyydettiin. Ja kun kyseessä on vaan katsastuskuntoon saattaminen, eikä mitään sen laajempaa. Joillekkin projekti voi olla tarranliimaus, eräälle kaasuläppäkotelon kiillottaminen, toisille tekniikan ja korin täydellinen muodonmuutos. Varmasti täällä moni muukin kuin minä lukee lähes jokaisen uuden viestin aina projektiosiosta foorumilla vieraillessaan. Tai ainakin katson kuvat. Siksi toivoisin tänne projekteja muiltakin, etenkin näistä vahemmista autoista, ja muitakin kuvia kuin nämä kaksi.
Itse kohteeseen;
Hain auton Lempäälästä, Italialaisiin moottoripyöriin syvästi perehtyneeltä vanhemmalta herrasmieheltä. Hänellä auto oli ollut melkein kymmenen vuotta, josta käytössä muutaman kuukauden. Autolle ei ollut löytynyt aikaa sen enempää kunnostukseen kuin ajamiseen. Kuitenkin hän oli 2016 keväällä siihen sen verran ehtinyt paneutua että oli vaihtanut jakohihnan ja öljyt. Auto oli muuten ajo/toimintakuntoinen, mutta korissa oli tiedossa ruostevaurioita. Osia tuli uutta ja käytettyä mukaan mitä nyt tuollaiseen Uunoon penkit kaatamalla mahtuu. Auto oli tätä ennen ollut kuulemma jollain Fiat-expertillä pitkään, oisko nimi ollut Turbo-Nieminen tai jotain. Hänellä auto oli palvellut ympärivuotisena käyttöautona useita vuosia, joten kilometrejä mittariin on kertynyt n. 380t. Myös auton ensimmäinen omistaja oli sattumalta sattunut Moto-Guzzinsa kanssa tuonne lempäälän korjaamolle joskus vuosia sitten. Autohan on siis Vehon maahantuoma (1987–1992), siitä tuo otsikko. No siinä sitä historiaa ensi alkuun.
Autolle tein pikaisen katsauksen kun sain sen nosturille; helmat, takakaaret, etu apurunko, taka-akseli, etulokarit, tuulilasin kehys, iskaritornit kertaa neljä, polttoaineen täyttöaukko, yms. mitä näistä uunoista yleensä ruostuu. Lisäksi pari jarruputkea ja pääsylinteri (käsijarruun en ole uskaltanut koskea vieläkään) tuli työlistalle jo ennen kuin edes auton omiin nimiin kerkesin laittaa. Nämä hoidettuani hain tietenkin myös siirtotarrat ja lähdin kokeilemaan autoa tienpäälle. Tekniikka vaikutti olevan kunnossa, joten eikai muuta kuin puuttuvia osia haalimaan. No sitten ajellessani oli tänne ilmestynyt myyntiin toinen Tie Uuno ja aivan naapuripitäjään. Sitä tietenkin katsomaan ja vaikka en hirveitä odotuksia yksilölle, ja siihen luvatuille osille antanutkaan, kaupat tehtiin silti.
Myynti-ilmoituksessa luvattiin mm. lukkoperä, virinokka, näitä ei ainakaan ollut. Kun auto oli saatu käymään, yksi bensaletku vaihdettua ja vetari paikoilleen, piti hakea siirtolaput ja testata, onko kyseinen yksilö muka yhtään pirteämpi liikkeissään, niin ei ollut. No tässä sentään oli toimivat jarrut käsijarrua myöten. kyseinen BBR-999 ei ole Vehon maahantuoma, vaan oikea aito alavipuvaihteistoinen ykkössarjalainen. Uutena ollut valkea, sitten ainakin sininen, keltainen ja sitten tuo musta. Olisiko n.2008 ajautunut Oulun korkeudelta tänne savoon tämä yksilö. Tämä on tarkoitus purkaa osiksi, vaikka GRIFONE värinen turbo-peltoauto näyttäisi hienolta martini y10:n vieressä.
Tilasin punaiseen Veholaiseen korjauspellit kesällä Alvadista. Viikossa ne olivat täällä ja hain ne tietenkin matkahuollosta henkselit paukkuen 131:llä. Mutta oli niin kookas lähetys että se täytyi purkaa paikanpäällä osiin että mahtui kyytiin. Taas autoon tarrakilvet ja toisen naapurikirkonkylälle rompepäiville penkomaan, ja kas, uusi termostaatti takakontissa kotiin. Italiasta Ricambi Storicilta tuli uudet helmamuovit ja kaarilevikkeet. Sitten yritin tilata wörld-waid-webin avulla diesel uunon etupalkkia Intiasta. No ei ottanut tuulta alleen sekään projekti, mutta onneksi Kiurun Jounilta löytyi hyväkuntoinen tavallisen uunon etupalkkiaihio.
Loppusyksyllä ajettiin taas muutama päivä lisää siirtolapuilla ja sytyteltiin kipinää auton kuntoon laittamiseen. Sain hallinkin järjesteltyä siihen malliin että nyt auto on niin näkyvillä että pakko sitä on rueta tekemään, edes tosiaan päivä viikossa. Ei mitään aikataulua sen tarkemmin milloin pitäsi olla valmiina, tosin kohtahan se on lumipalloralli ja sitten melkein perään Classic Motor Show, vaikka ei 30-vuotias auto olekkaan, mutta onneksi tuo weekend car eli 131 on kunnossa.
Tuohon malliin sain auton purettua ensimmäisenä päivänä, ja käväisin sen naapurikiinteistössä pesemässä lämminvesipesurilla, joten huomenna se taas viikko vaihtuu ja voi taas tehdä lisää.
Ensiksi muutama sana projekteista yleensä. Tietenkin jokainen tekee tyylillään, taidoillaan ja budjetillaan, mutta jotenkin on tämä projektiosasto kyllä menettänyt kiinnostavuuttaan ainakin minun silmissä. Onko ne kiinnostavat projekti tosiaan loppuneet vai menneet muihin yhteisöihin, facebookiin ja kerholehteen, en tiedä. En meinannut tästä autosta mitään projektia kirjoittaa "pitäkää tunkkinne" henkeen, mutta pyörsin päätökseni kun pyydettiin. Ja kun kyseessä on vaan katsastuskuntoon saattaminen, eikä mitään sen laajempaa. Joillekkin projekti voi olla tarranliimaus, eräälle kaasuläppäkotelon kiillottaminen, toisille tekniikan ja korin täydellinen muodonmuutos. Varmasti täällä moni muukin kuin minä lukee lähes jokaisen uuden viestin aina projektiosiosta foorumilla vieraillessaan. Tai ainakin katson kuvat. Siksi toivoisin tänne projekteja muiltakin, etenkin näistä vahemmista autoista, ja muitakin kuvia kuin nämä kaksi.
Itse kohteeseen;
Hain auton Lempäälästä, Italialaisiin moottoripyöriin syvästi perehtyneeltä vanhemmalta herrasmieheltä. Hänellä auto oli ollut melkein kymmenen vuotta, josta käytössä muutaman kuukauden. Autolle ei ollut löytynyt aikaa sen enempää kunnostukseen kuin ajamiseen. Kuitenkin hän oli 2016 keväällä siihen sen verran ehtinyt paneutua että oli vaihtanut jakohihnan ja öljyt. Auto oli muuten ajo/toimintakuntoinen, mutta korissa oli tiedossa ruostevaurioita. Osia tuli uutta ja käytettyä mukaan mitä nyt tuollaiseen Uunoon penkit kaatamalla mahtuu. Auto oli tätä ennen ollut kuulemma jollain Fiat-expertillä pitkään, oisko nimi ollut Turbo-Nieminen tai jotain. Hänellä auto oli palvellut ympärivuotisena käyttöautona useita vuosia, joten kilometrejä mittariin on kertynyt n. 380t. Myös auton ensimmäinen omistaja oli sattumalta sattunut Moto-Guzzinsa kanssa tuonne lempäälän korjaamolle joskus vuosia sitten. Autohan on siis Vehon maahantuoma (1987–1992), siitä tuo otsikko. No siinä sitä historiaa ensi alkuun.
Autolle tein pikaisen katsauksen kun sain sen nosturille; helmat, takakaaret, etu apurunko, taka-akseli, etulokarit, tuulilasin kehys, iskaritornit kertaa neljä, polttoaineen täyttöaukko, yms. mitä näistä uunoista yleensä ruostuu. Lisäksi pari jarruputkea ja pääsylinteri (käsijarruun en ole uskaltanut koskea vieläkään) tuli työlistalle jo ennen kuin edes auton omiin nimiin kerkesin laittaa. Nämä hoidettuani hain tietenkin myös siirtotarrat ja lähdin kokeilemaan autoa tienpäälle. Tekniikka vaikutti olevan kunnossa, joten eikai muuta kuin puuttuvia osia haalimaan. No sitten ajellessani oli tänne ilmestynyt myyntiin toinen Tie Uuno ja aivan naapuripitäjään. Sitä tietenkin katsomaan ja vaikka en hirveitä odotuksia yksilölle, ja siihen luvatuille osille antanutkaan, kaupat tehtiin silti.
Myynti-ilmoituksessa luvattiin mm. lukkoperä, virinokka, näitä ei ainakaan ollut. Kun auto oli saatu käymään, yksi bensaletku vaihdettua ja vetari paikoilleen, piti hakea siirtolaput ja testata, onko kyseinen yksilö muka yhtään pirteämpi liikkeissään, niin ei ollut. No tässä sentään oli toimivat jarrut käsijarrua myöten. kyseinen BBR-999 ei ole Vehon maahantuoma, vaan oikea aito alavipuvaihteistoinen ykkössarjalainen. Uutena ollut valkea, sitten ainakin sininen, keltainen ja sitten tuo musta. Olisiko n.2008 ajautunut Oulun korkeudelta tänne savoon tämä yksilö. Tämä on tarkoitus purkaa osiksi, vaikka GRIFONE värinen turbo-peltoauto näyttäisi hienolta martini y10:n vieressä.
Tilasin punaiseen Veholaiseen korjauspellit kesällä Alvadista. Viikossa ne olivat täällä ja hain ne tietenkin matkahuollosta henkselit paukkuen 131:llä. Mutta oli niin kookas lähetys että se täytyi purkaa paikanpäällä osiin että mahtui kyytiin. Taas autoon tarrakilvet ja toisen naapurikirkonkylälle rompepäiville penkomaan, ja kas, uusi termostaatti takakontissa kotiin. Italiasta Ricambi Storicilta tuli uudet helmamuovit ja kaarilevikkeet. Sitten yritin tilata wörld-waid-webin avulla diesel uunon etupalkkia Intiasta. No ei ottanut tuulta alleen sekään projekti, mutta onneksi Kiurun Jounilta löytyi hyväkuntoinen tavallisen uunon etupalkkiaihio.
Loppusyksyllä ajettiin taas muutama päivä lisää siirtolapuilla ja sytyteltiin kipinää auton kuntoon laittamiseen. Sain hallinkin järjesteltyä siihen malliin että nyt auto on niin näkyvillä että pakko sitä on rueta tekemään, edes tosiaan päivä viikossa. Ei mitään aikataulua sen tarkemmin milloin pitäsi olla valmiina, tosin kohtahan se on lumipalloralli ja sitten melkein perään Classic Motor Show, vaikka ei 30-vuotias auto olekkaan, mutta onneksi tuo weekend car eli 131 on kunnossa.
Tuohon malliin sain auton purettua ensimmäisenä päivänä, ja käväisin sen naapurikiinteistössä pesemässä lämminvesipesurilla, joten huomenna se taas viikko vaihtuu ja voi taas tehdä lisää.
