FiatForum.fi

Asioiminen Regmotin kanssa onnistuu englanniksi. Liikkeen aukioloaikoina sähköposteihin on vastattu nopeasti (1-2 tunnin kuluessa), omistaja saattaa vastata itse vielä myöhään illallakin.

Alla olleet iskunvaimentimet olivat saaneet ilman tukivarsia varastoitaessa kipeää ollen täysin jumissa ja kannattaahan parikymmentä vuotta alla olleet iskarit muun kunnostuksen yhteydessä vaihtaa muutenkin. Hyllyssä oli kierros käyttämättömiä joten niitä ei tarvinnut sen kummemmin etsiskellä.



Laitoin kusiaiseen varatut ATS vanteet alle siirtelyä helpottamaan, perä on luonnollisesti ylhäällä tekniikan puuttumisen takia mutta ei tuo hullummalta näytä näilläkään vanteilla.

Takapään ripustukset ovat puslien kiristystä vaille kunnossa. Niitähän ei kannata kiristää ennen kuin auto on normaalissa asennossa, täytyy vain laittaa itselle muistilappu kojelautaan asiasta

Sisustalle riittää siistiminen ja sitä piisaa sillä Fiatissa on ollut jossain vaiheessa alivuokralaisia. Penkkien alle oli kerätty evästä ja pesätarpeita runsaasti.



Penkit olivat onneksi säilyneet jyrsimättöminä. Irroitin ne siivousta helpottamaan ja samalla maalaan niiden kiinnikkeet, nyt ne ovat paljaalla metallipinnalla. Penkkien ollessa pois tieltä tarkistan lattian kunnon yläpuolelta ja vahvistan penkkien kiinnityspisteitä.

Ciao
Hieno projekti.
Lähtökohta näille muutoksille oli oman 126:n muuttaminen 127-koneiseksi ja 850 levyjarruin v. 1982-83. Kun minä sain pään auki, oli muiden helpompi tulla perässä erilaisin versioin. Muuttosauto nro 2 oli Jommi Öunapin entinen Jyväskylän kisa-auto. Auto nro 3 oli oli turbolla.

t. Kari P+

Olisi mielenkiintoista tietää montako kutosta on turbotettu isommalla koneella. Lahdessa oli tämän yksilön lisäksi toinenkin. Se on nykyään Orimattilassa taltioituna sisätiloihin.

Penkit poistettuani ja siivottuani lattian löytyi sekä mieluisia että vähemmän mieluisia yllätyksiä. Mukava löytö oli poistetun lämmityslaitteenvivun tilalle asennetut oheiset tuikitarpeelliset namikat.



Ikävämpi mutta ennalta arvattava löydös oli sähköpuolella. Kojelaudasta roikkuu useampia tunnistamattomia johtoja.



Lisämittareille oli vedetty johtoja mm. keskitunnelia pitkin ja vaihdekeppi oli hiertänyt yhdestä kuoren rikki.



Bensatankin vieressä johtosarjasta oli ryöstetty virtaa johonkin ja myöhemmin ko. johto katkaistu suojaamatta päitä...



Osa johdoista vaihtaa matkalla väriä ja paksuutta.



Ainoa järkevä keino on käydä kaikki johdot läpi, poistaa ylimääräiset ja korjata jäljelle jääneet tarvittavilta osin. Muutoin saattaa ilmetä käyntihäiriöitä tai pahimmassa tapauksessa tulipalo. Sammutin toki tulee kuulumaan varusteisiin jatkossa.

Näköjään joku ammatimiäs ollu taas näpertelemässä sähköjä siihen.

Mutta tämähän on ok "kun Italialaisessa on kuitenkin aina sähkövikoja"

Kuvien kaltaiset sähköt ovat useimmiten ihan toimivia ja ongelmattomia niin kauan kuin auto pysyy rakentajallaan. Ongelmat alkavat siinä vaiheessa kun se vaihtaa omistajaa ja lisälaitteita puretaan poistamatta ylimääräiseksi jääneitä johtoja. Mahdollisten ongelmien paikallistaminen ja korjaaminen taas on inhottavaa puuhaa jos kytkentäkaavio tai johtojen väritykset eivät pidä paikkaansa. Esimerkkinä tästä bensatankinanturin johdot; ne olivat ilmeisesti menneet edellisessä remontissa väärinpäin tankin päällä ja ongelma oli ratkaistu katkaisemalla ne ohjaamon puolella ja kytkemällä ristiin. Tällä kertaa ne kytketään oikein päin ja johdot korjataan.

Tuo liitos kannattaa melkeempä korjata sitten kunnolla juottamalla ja laittamalla kutistesukka päälle.

tapi0 kirjoitti:Tuo liitos kannattaa melkeempä korjata sitten kunnolla juottamalla ja laittamalla kutistesukka päälle.

Autoon ei kannata koskaan tehdä liitoksia juottamalla.

En kyllä itsekään pelkkiä johtoja yhteen tinaisi, liittimet sitten erikseen.

Niin siis tarkoitin juuri johtojen tinaamista mihin tahansa, eivät tule kestämään vaan johto katkeaa juotoksen vierestä .

Asianmukainen puristusliitos on johtosarjassa AINA parempi kuin juotos. Jos joku perusteluja kaipaa niin voin vaikkapa referoida lentokoneen johtosarjoihin joissa valmistajan ohjeen mukaisesti johto korjataan pääsääntöisesti puristusliitoksella. JOS joissakin tapauksissa käytetään juotosta niin se tapahtuu sellaisella jatkoliittimellä joka on tarkoitettu juotettavaksi. Autothan eivät ole ihan niin kriittisiä mutta harmittamaan rupeaa silti jos liitokset alkavat pettää ja matka katkeaa sen takia.

Puristusliittimen päällekin voi vetäistä kutistesukan. Ulkopuolella kuten konetilassa tai alustan koloissa paljas kupari hapettuu todella nopeasti ja resistanssi kasvaa silmissä.
Tai käyttää sellaisia liittimiä joissa kutiste valmiina ja mielellään vielä se töhnä sisällä. En nyt muista kauppanimeä niille mitä ite käytän. Jotain tuontapaisia:


Ja on juotetut ja hyvin tuetutkin kestäneet mulla 10v+. Vanhemmissa kaaroissa johdotkin on aika jöötiä niin eivät ihan niin pienistä katkea. Väittäisin että olleet pidempiaikainen ratkaisu kosteissa paikoissa kuin avopuristejatko, joskaan eivät toki oikea.

Juotetun kohdan tukeminen on kaiken a ja o. Se on totta, että yhtään nitkutusta ei juotettu kohta tai sen lähistöllä oleva, kovettunut kupari kestä. Puristusliitoksen kanssa ei tätä kovettumisongelmaa ole, mutta nitkua johto ei liitoksen vierestä siltikään saa. Tai keskeltä johtoakaan jos liian lyhyeltä alueelta (vrt. joidenkin autojen ovien ongelmalliset johtoläpiviennit). Kupari ei kestä taivuttelua - se kovettuu, väsyy ja katkeaa.

Eli jos homma on tehty kunnolla, niin ei ole ongelmia. Eli ihan sama juttu kuin puristusliitostenkin kanssa. Niissäkin joskus näkee halvoilla teräspellistä prässätyillä pihdeillä tehtyjä versioita, jolloin johto lähtee irti holkista löyhästi vetämällä.

Noita puristusliittimiäkin on monen laatuisia. Sellaisiinkin tullut törmättyä, jotka löystyy itsestään.

Aikoinaan, kun Horneteja kasasivat Suomessa, kuulin väitteen, että johtojatkokset tehdään siten, että kuoritaan johtojen päitä 10-15cm, pyöritellään ne yhteen, painetaan johdon suuntaiseksi, ja päälle liimakutistesukka. Väitteen todenperäisyydestä en tiedä, mutta samaan tyyliin (joskin lyhyemmällä kuorimisella) olen joskus itse tehnyt liitoksia.