Ostin tämän Fiat Brava 1.8:n vuosimallia 1998, 70 eurolla espoolaiselta, pientä autokorjaamoa pitävältä mieheltä. Lyhyesti sanottuna auto oli täysi pommi ja mekaanikko ainakin yritti olla kertomatta mitään autosta. Kahden renkaan pultitkin olivat sormin pyöriteltävissä. En toki ollut ainut juuri tästä autosta kiinnostunut. Luultavasti halpa hinta, iso moottori ja automaattinen ilmastointi olivat houkuttavia. Näistä ei tietenkään mikään toiminut: moottori vuosi öljyä kaikista tiivisteistä. Ilmastoinnin kompuraa oli hankala saada käyntiin, jäähdyttimet murenevat käsiin ja letkuliitokset eivät varmasti ole tiiviitä. Surkeat kitkarenkaat. Sisältä muoviosat ovat kärsineitä ja halkeamia kaikkialla. Luojan kiitos sähköikkunat pelittää.
Auton ostamiseen ja siirton paloi lopulta 150 euroa. Fiksuinta oli hinaa auto ajokunnossa olevalla 1.4 Bravalla.
Oli ilmiselvää, että projektiin täytyy hankkia edes kohtuukunnossa oleva moottori. Tällainen irtosi 200 eurolla Tampereelta. Moottorilla oli ajettu myyjän mukaan 130 tkm ja päätin irroittaa ennen kauppoja sylinterikannen ja vilkaista sylinterien kunnon. Minun kohdalleni sylinterikannen purkaminen oli hyvä, koska halusin samalla vaihtaa kannentiivisteen sekä nähdä sylinterit. Miksiköhän muuten 130 000 km kirjoitetaan 130 tkm, kun se on 130 Mm eli megametriä?
Moottorin vaihto oli ensikertalaiselle hieman hankalaa. Useita tunteja paloi kuitenkin vetoakselin tuen kanssa, joka oli jatkuvasti tiellä. Tuen poistamiseen olisi pitänyt poistaa oikea vetoakseli kokonaan. Ongelmana tässä oli saada ulomman nivelen 32 tai 34 millinen mutteri pois, joka myös jäi paikoilleen. Perhana, kun olisi kunnon paineilmalaitteet...
Käytetyllä moottorilla oli varsin hyvännäköinen kytkin, joten päätin olla vaihtamatta osia uusin. Nyt myöhemmin kaduttaa, etten vaihtanut edes kytkinlaakeria. Kytkimen kanssa ajattelin, että 130 tkm ajetulla moottorilla kytkimen pitäisi olla joko erittäin uusi tai erittäin käytetty, koska eikö noilla kilometreillä kytkinrempan pitäisi lähestyä?
Moottori meni kasaan Motonetin kannentiivisteellä. Hintaa 32 euroa. Tiedän, saatan myöhemmin joutua tekemään kansirempan ihan vain hetken säästöostosten nimissä. Enkä epäilisi kannentiivisteen pettämistä lainkaan, sillä en ensimmäistä kertaa tasohiottanut sylinterikantta tai lohkoa. Tasoittelin ja putsailin kannen ja lohkon pintaa vain leveillä raapimaterillä. Syöpymiä ei oikeastaan ollut kannessakaan kummemmin. Katsellaan, miten pitkälle näillä säästöillä pääsee: kannet tasohiomatta ja motonetin kannentiiviste: a winning combination.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että uusi moottori on imu-, pako- ja sähkösarjoja vaille paikoillaan. Ostin myös käytetyn laturin erikseen, jonka pelkään edelleen olevan sopimaton, mutta saa nähdä. Ohjaustehostimen pumpun kanssa on myös ongelmia. Jostain syystä pumpun pyörä jumittuu täysin, kun pyörän kiristää pumppuun kiinni. En tiedä mikä jumittaa pyörän ja hankaa vastaan. Äh... Selviää kait huomenna. Kaikkien pulttien pitäisi olla paikoillaan ja kiristettynä...
Tein neljästä 2,50 mm^2 kaapelista, toivottavasti riittävän paksun piuhan laturin ja startin väliin. Äkkiä katsottuna 10,0 mm^2 kestäisi 50 ampeerin virran jatkuvana, joten kröhömn... Paikalla on 70 ampeerin laturi?
Epäilen edelleen laturin yhteensopivuutta... Auton sähkösarjassa oleva laturin varoitusvalojohdossa oli valmiiksi M6 pulttiin menevä rengasliitin. Ostamassani laturissa on M8 pultilla paikka varoitusvaloliittimelle. Harmittaa vieläkin tuo epävarmuus laturin kanssa. Jos homma olisi selvä, voisin laittaa samantien imusarjan imuputkineen paikalle ja alkaa käynnistelemään moottoria.
Sitten jäähdytysnesteet, öljyt ja öljynsuodatin ja tiivistesilikoni yhteensä noin 50 euroa. Ideana on laittaa koneeseen halvat motonet-öljyt ja huuhtoa kone. Vasta sitten laadukkaat täyssynteettiset öljyt sisään. Tähän mennessä on siis palanut noin 432 euroa. Vinkkejä saa antaa nyt jo ilmastoinnin huollossa ja korjaamisessa. Onneksi minulta löytyy valmiina toimiva ilmastoinninkompura.
