Milletrecento
Lähetetty: 11.10.2012 13:42
Vanha projektiketju katosi viime talvena Foorumin kaaduttua, joten aloitan sen uudelleen. Lisään kuvia lähipäivinä lähtökohdasta.
Eli hankin Tenholasta syksyllä 2011 vuosimallin 1964 Fiat 1300:n, joka oli jäänyt peltisepän pihaan heitteille muutamaksi vuodeksi jonkin omistajan ja pläkkärin erimielisyyden takia. Ilmeisesti palkatun tekijän taidot tai into korin korjaukseen olivat hiipuneet, nykyajan meininkiä. Mitään ei kannata muka korjata. Päätin edes yrittää ja ihan itse.
Fiatilla oli ajettu todistettavasti vain hieman yli 29.000 km, kun sen kunnostus jäi perikunnalta kesken 1980. Auton uutena ostanut vanha herra ajoi autolla vain kesällä eikä oikeasti koskaan sateella. Myyjällä riittikin hauskoja tarinoita Milletrecenton pedantista ylläpidosta. Esimerkiksi vuosien hinkumisen jälkeen kyseinen vävypoika sai viedä kihlattunsa Tenholasta Hankoon Fiatilla, todeten auton varsin ripeäksi kun autoa kerrankin oikein käskettiin. Palauttaessaan pappa ihmetteli ensin, että reissu (n. 25 km suunta) kesti alle tunnin edes taas ja tivasi heti perään, että joko auto on vahattu! Kun auto jäi perikunnalle, sillä oli ajettu vasta 17.000 km! mutta vanhan auton pito tietysti muuttui sen päädyttyä nuorten veljesten käsiin. Onneksi papereita myöhemmin tehdessä löytyi myös muutama valokuva autosta 60-70 -luvun taitteesta.
Urakoin auton korjaamon viereisestä ojasta pyörille ja hinasin sen uhkarohkeasti dollyllä pihalleni Perniöön. Perillä tyhjensin korin irto-osista, minkä ohessa kuvasin kaikki osat inventointia varten. Konehuoneen apulaitteet ovat ruosteessa, sisustan osista moni on rikki tai kadonnut. Toista etupenkkiä ja takapenkin alaosaa myyjä ei löytänyt, kojelauta on todella rähjääntynyt ja avaimetkin puuttuivat. Virtalukko oli tietysti päällä ja auto saikin seistä pihallani hieman outoon suuntaan parkkeerattuna, kun en sitä hennonnut siirrellä väkivoimin suorempaan. Oikeita avaimia ei kuitenkaan myyjän yrityksistä huolimatta koskaan löytynyt.
Toisaalta purettuani sisäkautta takaluukun lukon löysin melkoisesti lisää osia, osin jopa uusia. Pesun ja vahauksen jälkeen projekti sai jäädä odottamaan jatkotoimenpiteitä. Syksyn aikana irroitin vielä tulpat, tosin 3. pytyn tulppa katkesi, muiden rei'istä pääsin lorauttamaan petroolia muhimaan talven yli.
Auto osoittautui koriltaan yllättävän hyväksi aikoinaan kolhittua ja lasikuidulla paikkailtua keulaa sekä katon syviä kolhuja lukuunottamatta, jotka olivat syntyneet lumikuorman romahduttamasta pressutallista. Helmat ovat kovat ja maalipintakin vielä aika hyvä, ruostereikiä ei juuri löydy ja lattia on ilmeisesti vain pintaruosteessa. Konepellin alareuna on ruostunut niin, että avatessa se tuppaa notkahtamaan vielä joku päivä katki. Myöskin konepellin tuki puuttuu.
Talven aikana etsin varaosia ja sainkin hankittua melkoisen määrän kaikenlaista hyödyllistä Gruppon jäseniltä ja rompetoreilta. Muun muassa tehtaan varaosakirjan kopion ja lopulta alkuperäisenkin, Autobooksin korjauskäsikirjan uusintapainoksen Amazonista, uudet tulpat, katkojan kärjet, Seat 600:n virtalukon avaimin, tiivistesarjat moottoriin, etupäänniveliä, Nivan jarrukengät, ynnä muuta. Käytettynä olen löytänyt esitteitä, korjatun jäähdyttimen, laturin, startin, ovenkahvat, ylimääräisen mittariston, pölykapselit, Ladan kaikkien luukkujen lukkopesät avaimilla (sopinevat oviin?), pari maskia, valoja, ynnä paljon muuta.
Auto pääsi viime viikonloppuna vihdoin lämpimään talliin ja oikein nosturille. Trailerille nostamista varten oli pakko murtaa vanha virtalukko ruuvarilla, toivottavasti ostamani uusi kanssa sopii. Tarkoitus on seuraavaksi ottaa moottori autosta ulos tarkastusta varten ja harjoitella katon 30 cm syvien ja terävien kolhujen oikaisua aiemmin purkamani Giulian kattopellillä.
Lisäksi pitäisi piipahtaa ihailemassa Perniössä majailevaa samanväristä 1500:sta, joka on ihan kesäisessä arkiajossa. Kyseisellä harrastajalla on liuta muitakin Fiateja 130:sesta lähtien ja kuulemma myös punainen varaosa-1300, joka kiinnostaisi.
Varaosia ja keulan korjauspeltejä saa tarjota! Erityisesti korjauskelpoinen Weber 32-36 DCD1 1300:n ilmansuodattimen koteloineen, ehjät penkit ja kojelauta olisivat kova sana tähän hätään. Tähän malliinhan sopii myös moni 132:n ja FSO Pollen osa.
Katon korjauksesta:
Lukemani perusteella katon kolhut saisi oikaistua kiinnittämällä 8-10 mm hiilipuikon klemmarilla MIG:in kärkeen, lankasyöttö pois päältä ja eikun antamaan venyneelle puolelle lämpöä välillä märällä rätillä jäähdytellen. Välillä vasaroidaan kummun keskeltä (tyssäys) ja varotaan lämmittämästä peltiä punaiseksi. Hiilipuikko voi kai olla merkkiä Kelarc. Puikko siis peltiin kiinni ja kuljetetaan siitä mistä pellin pitäisi kutistua spiraalin mukaisesti. Perinteisestihän kuumia annetaan hitsipillillä, mikä voi olla aika vaikeaa hallita. Ehkä kokeilen ihan vain tehokkaalla kuumailmapuhaltimella pellin lämmittämistä!
Googlella löysin jenkkien artikkeleita shrinking disc tai stretching disc -nimisestä työkalusta, jolloin kattoon hakatut kolhut saa tasoitettua kattilankannella ilman kovaa lämpöä tasaiseksi. Sietää kokeilla! Kaasupillillä spiraalia piirtäen katon voi kuulemma myös joko korjata tai pilata jännitteet pellistä lopullisesti... Pelkkä vasarointi ja kilo kittiä eivät oikein innosta, mielummin sitten vaihdan kattopellin toisesta raadosta. Hmm... Myös kaaritapitushitsauslaitteesta voisi olla apua, tai jos hitsaisin migillä pultin keskelle kolhua ja vedän vetovasaralla ylös? Hyvät neuvot katon oikomiseen ovat nyt tarpeen!
Ps. Pitänee liittyä! http://www.fiatclub1500.com.ar/ Argentiinan lisäksi Fiatin 1300 ja 1500 -malleja on tehty ainakin Egyptissä, Puolassa Polski-Fiatina ja Yugoslaviassa Zastava Tristacina! Esikuvankin Milletrecentolleni olen jo löytänyt, Carlos Reutemann ajoi juuri samanvärisellä 1500:sella kilpaa Argentiinassa! Päätin, että kun poikani on tuossa iässä, Fiat kulkee! Sattumoisin myös varovasti appiukolle projektistani mainitessa ilmeni, että hänellä oli juuri samanlainen sininen 1300 ensimmäisenä autona - jolla myös ajettiin kovaa!
Eli hankin Tenholasta syksyllä 2011 vuosimallin 1964 Fiat 1300:n, joka oli jäänyt peltisepän pihaan heitteille muutamaksi vuodeksi jonkin omistajan ja pläkkärin erimielisyyden takia. Ilmeisesti palkatun tekijän taidot tai into korin korjaukseen olivat hiipuneet, nykyajan meininkiä. Mitään ei kannata muka korjata. Päätin edes yrittää ja ihan itse.
Fiatilla oli ajettu todistettavasti vain hieman yli 29.000 km, kun sen kunnostus jäi perikunnalta kesken 1980. Auton uutena ostanut vanha herra ajoi autolla vain kesällä eikä oikeasti koskaan sateella. Myyjällä riittikin hauskoja tarinoita Milletrecenton pedantista ylläpidosta. Esimerkiksi vuosien hinkumisen jälkeen kyseinen vävypoika sai viedä kihlattunsa Tenholasta Hankoon Fiatilla, todeten auton varsin ripeäksi kun autoa kerrankin oikein käskettiin. Palauttaessaan pappa ihmetteli ensin, että reissu (n. 25 km suunta) kesti alle tunnin edes taas ja tivasi heti perään, että joko auto on vahattu! Kun auto jäi perikunnalle, sillä oli ajettu vasta 17.000 km! mutta vanhan auton pito tietysti muuttui sen päädyttyä nuorten veljesten käsiin. Onneksi papereita myöhemmin tehdessä löytyi myös muutama valokuva autosta 60-70 -luvun taitteesta.
Urakoin auton korjaamon viereisestä ojasta pyörille ja hinasin sen uhkarohkeasti dollyllä pihalleni Perniöön. Perillä tyhjensin korin irto-osista, minkä ohessa kuvasin kaikki osat inventointia varten. Konehuoneen apulaitteet ovat ruosteessa, sisustan osista moni on rikki tai kadonnut. Toista etupenkkiä ja takapenkin alaosaa myyjä ei löytänyt, kojelauta on todella rähjääntynyt ja avaimetkin puuttuivat. Virtalukko oli tietysti päällä ja auto saikin seistä pihallani hieman outoon suuntaan parkkeerattuna, kun en sitä hennonnut siirrellä väkivoimin suorempaan. Oikeita avaimia ei kuitenkaan myyjän yrityksistä huolimatta koskaan löytynyt.
Toisaalta purettuani sisäkautta takaluukun lukon löysin melkoisesti lisää osia, osin jopa uusia. Pesun ja vahauksen jälkeen projekti sai jäädä odottamaan jatkotoimenpiteitä. Syksyn aikana irroitin vielä tulpat, tosin 3. pytyn tulppa katkesi, muiden rei'istä pääsin lorauttamaan petroolia muhimaan talven yli.
Auto osoittautui koriltaan yllättävän hyväksi aikoinaan kolhittua ja lasikuidulla paikkailtua keulaa sekä katon syviä kolhuja lukuunottamatta, jotka olivat syntyneet lumikuorman romahduttamasta pressutallista. Helmat ovat kovat ja maalipintakin vielä aika hyvä, ruostereikiä ei juuri löydy ja lattia on ilmeisesti vain pintaruosteessa. Konepellin alareuna on ruostunut niin, että avatessa se tuppaa notkahtamaan vielä joku päivä katki. Myöskin konepellin tuki puuttuu.
Talven aikana etsin varaosia ja sainkin hankittua melkoisen määrän kaikenlaista hyödyllistä Gruppon jäseniltä ja rompetoreilta. Muun muassa tehtaan varaosakirjan kopion ja lopulta alkuperäisenkin, Autobooksin korjauskäsikirjan uusintapainoksen Amazonista, uudet tulpat, katkojan kärjet, Seat 600:n virtalukon avaimin, tiivistesarjat moottoriin, etupäänniveliä, Nivan jarrukengät, ynnä muuta. Käytettynä olen löytänyt esitteitä, korjatun jäähdyttimen, laturin, startin, ovenkahvat, ylimääräisen mittariston, pölykapselit, Ladan kaikkien luukkujen lukkopesät avaimilla (sopinevat oviin?), pari maskia, valoja, ynnä paljon muuta.
Auto pääsi viime viikonloppuna vihdoin lämpimään talliin ja oikein nosturille. Trailerille nostamista varten oli pakko murtaa vanha virtalukko ruuvarilla, toivottavasti ostamani uusi kanssa sopii. Tarkoitus on seuraavaksi ottaa moottori autosta ulos tarkastusta varten ja harjoitella katon 30 cm syvien ja terävien kolhujen oikaisua aiemmin purkamani Giulian kattopellillä.
Lisäksi pitäisi piipahtaa ihailemassa Perniössä majailevaa samanväristä 1500:sta, joka on ihan kesäisessä arkiajossa. Kyseisellä harrastajalla on liuta muitakin Fiateja 130:sesta lähtien ja kuulemma myös punainen varaosa-1300, joka kiinnostaisi.
Varaosia ja keulan korjauspeltejä saa tarjota! Erityisesti korjauskelpoinen Weber 32-36 DCD1 1300:n ilmansuodattimen koteloineen, ehjät penkit ja kojelauta olisivat kova sana tähän hätään. Tähän malliinhan sopii myös moni 132:n ja FSO Pollen osa.
Katon korjauksesta:
Lukemani perusteella katon kolhut saisi oikaistua kiinnittämällä 8-10 mm hiilipuikon klemmarilla MIG:in kärkeen, lankasyöttö pois päältä ja eikun antamaan venyneelle puolelle lämpöä välillä märällä rätillä jäähdytellen. Välillä vasaroidaan kummun keskeltä (tyssäys) ja varotaan lämmittämästä peltiä punaiseksi. Hiilipuikko voi kai olla merkkiä Kelarc. Puikko siis peltiin kiinni ja kuljetetaan siitä mistä pellin pitäisi kutistua spiraalin mukaisesti. Perinteisestihän kuumia annetaan hitsipillillä, mikä voi olla aika vaikeaa hallita. Ehkä kokeilen ihan vain tehokkaalla kuumailmapuhaltimella pellin lämmittämistä!
Googlella löysin jenkkien artikkeleita shrinking disc tai stretching disc -nimisestä työkalusta, jolloin kattoon hakatut kolhut saa tasoitettua kattilankannella ilman kovaa lämpöä tasaiseksi. Sietää kokeilla! Kaasupillillä spiraalia piirtäen katon voi kuulemma myös joko korjata tai pilata jännitteet pellistä lopullisesti... Pelkkä vasarointi ja kilo kittiä eivät oikein innosta, mielummin sitten vaihdan kattopellin toisesta raadosta. Hmm... Myös kaaritapitushitsauslaitteesta voisi olla apua, tai jos hitsaisin migillä pultin keskelle kolhua ja vedän vetovasaralla ylös? Hyvät neuvot katon oikomiseen ovat nyt tarpeen!
Ps. Pitänee liittyä! http://www.fiatclub1500.com.ar/ Argentiinan lisäksi Fiatin 1300 ja 1500 -malleja on tehty ainakin Egyptissä, Puolassa Polski-Fiatina ja Yugoslaviassa Zastava Tristacina! Esikuvankin Milletrecentolleni olen jo löytänyt, Carlos Reutemann ajoi juuri samanvärisellä 1500:sella kilpaa Argentiinassa! Päätin, että kun poikani on tuossa iässä, Fiat kulkee! Sattumoisin myös varovasti appiukolle projektistani mainitessa ilmeni, että hänellä oli juuri samanlainen sininen 1300 ensimmäisenä autona - jolla myös ajettiin kovaa!