Ja moni unohtaa seuraavan asian; mikää, siis mikään ei tule ilmaiseksi.Polkuautoilija kirjoitti:Tässä Ameriikan lottovoittajamallissa kaikki tavoittelevat sitä joka on jo harvoilla - aina joku saattaa voittaakin mutta keskimäärin raha ja valta etsiytyy sinne missä niitä jo on.
Ei tämä suunta pitkään aikaan ole hyvältä näyttänyt, mutta onneksi kurjuus nostaa tietynlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta suurissa massoissa.
Ehkä se pidemmän päälle tuo mukanaan laajempaakin ajatusta siitä ettei omaa hyvää tarvitse yrittää haalia hinnalla millä hyvänsä - yhä useamman utopiassa inhimillisilläkin arvoilla on merkitystä.
Se, että joku on saanut elämänsä järjestykseen ja elelee sitten päälle 50 ikäisenä "huolettomasti" ilman, että tarvitsee senttejä laskea, ei ole tullut ilmaiseksi (paitsi parissa aniharvassa tapauksessa arvonnan tms. kautta).
Enkä mitenkään viittaa nyt nimimerkki Väisäseen. Hienoa että yrität...
Mieleen tuli eräs työkaveri ex-työpaikalta. Manasi, kuinka eräs meidän pomoista (todella mukava +50v mies, vaatimaton, huumorintajuinen ja oli sillä aivotkin päässä) "elelee mukavasti" kun sillä "on rahaa kuin paskaa".
Noh, jouduin hiukan tarkentamaan, ettei varsinaisesti rahaa hällä ole, vaan omaisuutta (mm. useita asuntoja, jotka on kaikki vuokralla).
Tästä alkoi sitten kitiä "syntynyt kultalusikka suussa ja kaikki maksaneet isä ja äiti". Taas jouduin korjaamaan. Kyseinen henkilö otti 17-vuotiaana 5000Mk lainan vanhemmiltaan, jonka maksuaika ja korko oli paperiin kirjattu. Sillä osti ensimmäisen "avk" -auton (tuolloin lie avk:ta vielä ollut), jonka kunnosti ja myi pienellä voitolla. Sen jälkeen seuraava ja sama kuvio. Samaan aikaan meni myös töihin, on ollut työelämässä siitä asti. Aina kun "ylimääräistä" on kertynyt, sijoittanut sen johonkin järkevään ja elänyt köyhästi säästellen.
Säästelyn ja sijoittelun hedelmät alkavat nyt, eläkeiän kynnyksellä, olla kypsiä. Mikään ei ole tullut ilman, paljosta on joutunut luopumaan, mutta nyt ei enään tuota tuskaa. Työnteon voisi jo lopettaa, tulovirta olisi silti riittävä ja tasainen (vuokratulot, AVK-tulot), muttei halua.
Toinen esmerkki:
Eräs ystäväni sai alaikäisenä muutaman vuoden vankeustuomion törkeästä rikoksesta. Istui muistaakseni kolme vuotta, jonka jälkeen pääsi ehdonalaiseen ja sai useamman miljoonan markan sakot niskaansa.
Moni on vastaavassa tilanteessa jatkanut rötöstelyä/tappanut itsensä. Ystäväni päätti alkaa tekemään freelancerina työtä, jota osasi. Mitään koulutusta ei ollut, mutta yritti kuitenkin. Lopulta, 7-vuoden säätämisen jälkeen pääsi "hiljaiseksi osakkaaksi" kaverinsa perustamaan firmaan, jolle oli tehnyt laskutustöitä.
Viimevuonna oli ensimmäinen kerta, kun 25-vuotta jatkunut takaisinperintä loppui ja palkkakuitissa ei lukenut riviä "perintä 50%". Ensimmäistä kertaa eläessään voi ihan kävellä kauppaan ja ostaa mitä mieli tekee. Ei kuitenkaan pröystäile hänkään, vaan laittaa sukanvarteen sopivasti kokoajan ja koettaa elää normaalia elämää.
Pointti: Koskaan ei pidä luovuttaa.