Kootut tuuppaukset
Kootut tuuppaukset
Missäs olette autoa/kulkupeliä työnnelleet käyntiin?
Ajattelin vaan kysyä, kun itselläni toi on ollut jossakin vaiheessa niinkin yleistä, että on alkanut tuntua joltakin kohtalon oikulta, että aina saan tuuppailla laitteita käyntiin.
Sen voin sanoa, että kun ei ole tota massaa kuitenkaan enemmän kun 90 kiloa, niin auton tuuppaaminen käyntiin yksin on aikas vaikeata, mutta kyllä sitäkin olen harrastanut
Kerran ihan hemmetinmoisella urheilusuorituksella ja tuurilla sain käyntiin tasamaallakin, mutta yleensä jos on ollut jotain laturi/startti ongelmia, niin olen pyrkinyt jättämään auton johonkin, jossa maa edes vähän viettää menosuuntaan.
Prätkässäkin oli tönäilyä, kun laitettiin takomännät, ja puristuksia tuli lisää, niin ei se jaksanutkaan pyöräyttää tulille lämpimänä. Tosin syylliseksi osoittautui myöhemmin startin toisen hiilen johto, joka oli ollut poikki kai koko sen ajan, mitä olen pyörän omistanut, eli vuodesta -95.
Se oli ihan mielenkiintoinen kans työntää käyntiin, mutta onnistui yleensä aina.
Tiukin tilanne mitä ikinä oli kai kun tuossa tänä talvena Nivan startti kossahti lopullisesti, oli tosi liukas keli ja itelläni spittarit jalassa (sileä nahkapohja) ja muijalla jotkut korkeakorkoiset...
Ihan tasamaalla saatiin lykätä, ja olin varma ettei siitä tule mitään, mutta saatiin kuin saatiinkin Nivaan sen verran vauhtia päälle, että kone pyörähti tarvittavan määrän ympäri...
Ajattelin vaan kysyä, kun itselläni toi on ollut jossakin vaiheessa niinkin yleistä, että on alkanut tuntua joltakin kohtalon oikulta, että aina saan tuuppailla laitteita käyntiin.
Sen voin sanoa, että kun ei ole tota massaa kuitenkaan enemmän kun 90 kiloa, niin auton tuuppaaminen käyntiin yksin on aikas vaikeata, mutta kyllä sitäkin olen harrastanut
Kerran ihan hemmetinmoisella urheilusuorituksella ja tuurilla sain käyntiin tasamaallakin, mutta yleensä jos on ollut jotain laturi/startti ongelmia, niin olen pyrkinyt jättämään auton johonkin, jossa maa edes vähän viettää menosuuntaan.
Prätkässäkin oli tönäilyä, kun laitettiin takomännät, ja puristuksia tuli lisää, niin ei se jaksanutkaan pyöräyttää tulille lämpimänä. Tosin syylliseksi osoittautui myöhemmin startin toisen hiilen johto, joka oli ollut poikki kai koko sen ajan, mitä olen pyörän omistanut, eli vuodesta -95.
Se oli ihan mielenkiintoinen kans työntää käyntiin, mutta onnistui yleensä aina.
Tiukin tilanne mitä ikinä oli kai kun tuossa tänä talvena Nivan startti kossahti lopullisesti, oli tosi liukas keli ja itelläni spittarit jalassa (sileä nahkapohja) ja muijalla jotkut korkeakorkoiset...
Ihan tasamaalla saatiin lykätä, ja olin varma ettei siitä tule mitään, mutta saatiin kuin saatiinkin Nivaan sen verran vauhtia päälle, että kone pyörähti tarvittavan määrän ympäri...
Eipä tule nyt mieleen muuta kuin Datsun Cherry, mutta itse en ollut työntämässä, vaan ratin takana - 3-vuotiaana
Oli jäänyt yöksi valot päälle ja aamulla isän piti viedä minut tarhaan samalla, kun menee itse töihin. Siinä sitten yritettiin käynnistää, mutta eipä se muistaakseni siitä pyörähtänytkään. Onneksi oli pihatietä pikkupätkä ja isä antoi pikakurssin auton käynnistämisestä. Itse en silloin edes nähnyt kojelaudan takaa mitään, mutta isä vain sanoi että nostat sen polkimen (kytkimen) ylös kun minä sanon hep!
Siinä sitten yritys alkoi ja onnistuin käynnistämään auton. Sitten tuli ongelmia, kun isä ei muistanut kertoa mitä pitää tehdä käynnistymisen jälkeen. Tuosta hetkestä on jäänyt mieleen sanat: "Juokse isi, juokse!"
En muista sitten miten auto saatiin pysäytettyä, mutta kyllä se pysähtyi ennen kuin olin päässyt maantielle asti. Tämän tapahtuman johdosta varmaan minulle tuli se ensimmäinen "kipinä" näihin autohommiin, mutta kuitenkin turvallisuussyistä seuraavan kerran ratin taakse palasin vasta silloin, kun näin edes jotain kojelaudan takaa - eli 4 vuotta myöhemmin 8)
Oli jäänyt yöksi valot päälle ja aamulla isän piti viedä minut tarhaan samalla, kun menee itse töihin. Siinä sitten yritettiin käynnistää, mutta eipä se muistaakseni siitä pyörähtänytkään. Onneksi oli pihatietä pikkupätkä ja isä antoi pikakurssin auton käynnistämisestä. Itse en silloin edes nähnyt kojelaudan takaa mitään, mutta isä vain sanoi että nostat sen polkimen (kytkimen) ylös kun minä sanon hep!
Siinä sitten yritys alkoi ja onnistuin käynnistämään auton. Sitten tuli ongelmia, kun isä ei muistanut kertoa mitä pitää tehdä käynnistymisen jälkeen. Tuosta hetkestä on jäänyt mieleen sanat: "Juokse isi, juokse!"
En muista sitten miten auto saatiin pysäytettyä, mutta kyllä se pysähtyi ennen kuin olin päässyt maantielle asti. Tämän tapahtuman johdosta varmaan minulle tuli se ensimmäinen "kipinä" näihin autohommiin, mutta kuitenkin turvallisuussyistä seuraavan kerran ratin taakse palasin vasta silloin, kun näin edes jotain kojelaudan takaa - eli 4 vuotta myöhemmin 8)
- GreenThing
- GFF
- Viestit: 2604
- Liittynyt: 08.08.2003 21:20
- Paikkakunta: Kärkölä
Paras aiheeseen liittyvä kokemukseni sijoittuu n.8 vuoden taakse.
Olin kuskina kaverilleni joku viikonloppuilta, ja autona musta matala Fiat 128 Farmi. Paikkana Lahden Aleksanterinkatu (pääkatu), ja Hakkapeliitan patsaan kohdalla (silloinen porukan pääkokoontumispaikka).
Taas kerran polliisisedät päättivät udella tekemisiämme, mutta vetivät vesiperän.
Lähtöä tehdessämme Fiatin startti ei ollut yhteistyöhaluinen, ja siis pyytämään sediltä työntöapua. Ihme kyllä suostuivat.
Ja voi pojat, kylläpä he työnsivät, ja työnsivät, ja työnsivät, kunnes armahdin heitä ja pistin virrat päälle !
Perään ne huutelivat naamat punottaen jotain sen suuntaisia hyvän matkan toivotuksia kuin että: Ajakaa toi romu johonkin sivutielle ja polttakaa se!!!...
Ja kadun reunaan kertyneellä yleisöllä oli hauskaa, vaan ei yhtä hauskaa kuin meillä !
Olin kuskina kaverilleni joku viikonloppuilta, ja autona musta matala Fiat 128 Farmi. Paikkana Lahden Aleksanterinkatu (pääkatu), ja Hakkapeliitan patsaan kohdalla (silloinen porukan pääkokoontumispaikka).
Taas kerran polliisisedät päättivät udella tekemisiämme, mutta vetivät vesiperän.
Lähtöä tehdessämme Fiatin startti ei ollut yhteistyöhaluinen, ja siis pyytämään sediltä työntöapua. Ihme kyllä suostuivat.
Ja voi pojat, kylläpä he työnsivät, ja työnsivät, ja työnsivät, kunnes armahdin heitä ja pistin virrat päälle !
Perään ne huutelivat naamat punottaen jotain sen suuntaisia hyvän matkan toivotuksia kuin että: Ajakaa toi romu johonkin sivutielle ja polttakaa se!!!...
Ja kadun reunaan kertyneellä yleisöllä oli hauskaa, vaan ei yhtä hauskaa kuin meillä !
Auto on turpo, ja kuski on urpo.
Ei riemulla rajaa, kun kasilla ajaa.
Ei riemulla rajaa, kun kasilla ajaa.
Yksi rakkaista lapsuuden muistoista on, kun pienen kyläkoulu ala-asteemme rakennuksessa asuvan vanhemman taiteilijaeukon Skodaa saatiin aamuisin työntää käyntiin. Sillä oli lähtö aina sopivasti ennen koulun alkua, niin ehdittiin ennen tunnille siirtymistä avittaa täti matkaan. Opettaja kyllä monesti kielsi sekaantumasta asiaan, turvallisuussyistä.
Ville Vieri
www.villevieri.com/autot.htm
- Mikä taidoissa hävitään se tehoilla paikataan! -
www.villevieri.com/autot.htm
- Mikä taidoissa hävitään se tehoilla paikataan! -
Lainasin kerran kaverin cherryä, jossa oli suht huono akku. No tietty valot jäi päälle ja akku tyhjäksi.
Yritettiin sit silloisen tyttöystäväni kanssa tönätä käyntiin, mut eihän siitä mitään tullu prkl...
No kerrankin oli onnea ja paikalle ajoi yks tosi skrode äijä, joka tuli kans jeesaamaan.
Tuupattiin kolmestaan auto liikkeelle ja sit hyppäsin sisään ja tempasin pykälän päälle hurrrrrr, viiden metrin ajan ihmettelin et miksei se käynnisty ja sitten vasta tajusin et voi perkele virrat ei oo päällä !!!
No kääntö virta-avaimesta ja sadasosasekunnin jälkeen auto nytkähti eteenpäin, toisen sadasosasekunnin päästä autoa työntänyt äijä makasi pitkin pituuttaan maassa, suorinvartaloin maahan kaatuneena !!!
Ette muuten usko että oli vaikee pidätellä naurua . Tosin fyysisen väkivallan pelko saa ihmeitä aikaan
TA
Yritettiin sit silloisen tyttöystäväni kanssa tönätä käyntiin, mut eihän siitä mitään tullu prkl...
No kerrankin oli onnea ja paikalle ajoi yks tosi skrode äijä, joka tuli kans jeesaamaan.
Tuupattiin kolmestaan auto liikkeelle ja sit hyppäsin sisään ja tempasin pykälän päälle hurrrrrr, viiden metrin ajan ihmettelin et miksei se käynnisty ja sitten vasta tajusin et voi perkele virrat ei oo päällä !!!
No kääntö virta-avaimesta ja sadasosasekunnin jälkeen auto nytkähti eteenpäin, toisen sadasosasekunnin päästä autoa työntänyt äijä makasi pitkin pituuttaan maassa, suorinvartaloin maahan kaatuneena !!!
Ette muuten usko että oli vaikee pidätellä naurua . Tosin fyysisen väkivallan pelko saa ihmeitä aikaan
TA
Emmie tiiä, mie vaan ajelin viiatilla...
Voi helevettiläenen, nyt tuli mieleen elävästi Virrat ja Rantarock vuonna -93. Oltiin juuri päästy alueelle Mirafiorilla. Oli satanut koko viikon, ja koko pelto oli yhtä kuraa.
Otettiin kauhea vauhti ja yritettiin päästä yhdestä mutakohdasta yli, mutta siihenhän se jäi.
Heti tuli kolme avuliasta ihmistä työntämään.
Noh tässä vaiheessa varmaan täytyy mainita, että unohtui sellainen pikku juttu, että Fiiatissa ei ollut minkään sortin roiskeläppiä.
Ykkösellä lähdettiin yrittämään, ja kun auto alkoi liikkua eteenpäin, niin kakkonen sisään ja reilut 6000 kierrosta mittariin, ettei mene renkaat tukkoon. Tässä vaiheessa työntäjät lopettivat työntämisen, ja minä kurkkaan peilistä taakse...
Paska lentää toistakymmentä metriä kaaressa taaksepäin, ja kolme mutaukkoa seisoo renkaiden jäljissä.
Siinä vaiheessa ei enää viitsinyt pysähtyä kuuntelemaan että mitä kyseiset hemmot olivat asiasta mieltä, vaan ajettiin hanat auki kohti tulevaa leiripaikkaa. Oltiin siinä vielä ennen lopullista sijoituspaikkaa kerran kiinni niin että tarvittiin jo traktoria (joka alueella pyörikin ahkeraan).
Sunnuntaina muuten kun katseltiin aluetta, niin huomattiin joku uudehko pikkubussi mahastansa kiinni kurassa. Kyljissä oli vuokraamon logot, ja jossakin kohtaa luki mainoslause:"Tämänkin auton verhoili autoverhoomo se-ja-se". Vähän nauratti, kun nimittäin ei ollut verhoilussa enää paljon kehumista. Joku oli kontannut kurassa, ja sitten kontannut sisälle sinne bussiin, ja kaikki verhoilut oli aivan kurassa.
Otettiin kauhea vauhti ja yritettiin päästä yhdestä mutakohdasta yli, mutta siihenhän se jäi.
Heti tuli kolme avuliasta ihmistä työntämään.
Noh tässä vaiheessa varmaan täytyy mainita, että unohtui sellainen pikku juttu, että Fiiatissa ei ollut minkään sortin roiskeläppiä.
Ykkösellä lähdettiin yrittämään, ja kun auto alkoi liikkua eteenpäin, niin kakkonen sisään ja reilut 6000 kierrosta mittariin, ettei mene renkaat tukkoon. Tässä vaiheessa työntäjät lopettivat työntämisen, ja minä kurkkaan peilistä taakse...
Paska lentää toistakymmentä metriä kaaressa taaksepäin, ja kolme mutaukkoa seisoo renkaiden jäljissä.
Siinä vaiheessa ei enää viitsinyt pysähtyä kuuntelemaan että mitä kyseiset hemmot olivat asiasta mieltä, vaan ajettiin hanat auki kohti tulevaa leiripaikkaa. Oltiin siinä vielä ennen lopullista sijoituspaikkaa kerran kiinni niin että tarvittiin jo traktoria (joka alueella pyörikin ahkeraan).
Sunnuntaina muuten kun katseltiin aluetta, niin huomattiin joku uudehko pikkubussi mahastansa kiinni kurassa. Kyljissä oli vuokraamon logot, ja jossakin kohtaa luki mainoslause:"Tämänkin auton verhoili autoverhoomo se-ja-se". Vähän nauratti, kun nimittäin ei ollut verhoilussa enää paljon kehumista. Joku oli kontannut kurassa, ja sitten kontannut sisälle sinne bussiin, ja kaikki verhoilut oli aivan kurassa.
Eipä noita autoja kauheesti ole tarvinnut tuuppia, mitään erityistä oman auton tuuppausta ei ole jäänyt mieleen. Noita muiden auttamisista mieleen tulee tietyllä tapaa huvittava tapaus muutaman vuoden takaa kun anoppilaan menevällä pikkuteillä teiniviiksiet sällit olivat tempaisseet DX-korollansa kesärenkailla syksyn ensiliukkailla ojaan. Siihen kun Aparaatilla pysähdyimme ja tarjoamaan hinausapua niin kaverit fixuina tuumasivat että tuskin etuvedolla vetämällä tuo ojasta nousee - no köysi kiinni vetokoukkuun ja kun dexteri nousi ojasta Aparaatin tyhjää lyömättä oli kavereiden ilmeessä näkemistä...
- Mistä se tieto löytyy? No oikeelta foorumilta tietysti! -